Pääkirjoitus: Silmukoita ja solmuja

Tänä syksynä päätin haastaa itseni neulomisessa. Ohuen ohut paljettilanka hurmasi minut jo kaupassa. Malliksi valitsin tietenkin pitsineuleen. Olen suht kokenut neuloja mutta... Seurasin ohjeita tarmokkaasti neljä ensimmäistä kerrosta, kunnes se yllätti minut - täydellinen oikosulku, ajatuskatkos, epätietoisuus siitä, miten neuleen pitäisi edetä. Järkeeni ei käynyt, miten mallipiirroksen viimeiset yhdeksän silmukkaa pitäisi toteuttaa kahdeksalla silmukalla.

Harmittelin lankojen ostamista, mietin ja pähkäilin. Laskin välillä sormilla ja välillä varpaillakin. Jatkoin tuumailua alitajuisesti kolme viikkoa. Kunnes yhtenä arkisena iltana, suihkussa,  näin silmissäni kaikki 99 silmukkaa täydellisesti järjestäytyneenä. Tämä onnistuminen mitättömän pienessä ongelmanratkaisutehtävässä tuntui siltä kuin olisin löytänyt vastauksen maapallon ilmastonlämpenemisongelmaan.

Neulominen on puhdasta matematiikkaa. Ratkaisu silmukkayhtälöön löytyi miettimällä, pohtimalla ja hyväksymällä, että pieni virhe alkupäässä voi saada systeemin sotkuun loppupäässä. Onneksi elävä elämä ei ole ihan näin mustavalkoista. Välillä hommat menevät solmuun mutta virheet pitää selvittää. 

Nyt, kun koulutyö on saatu kunnolla alkuun, toivon, että sinullakin on lukuvuoden aikana sisua ratkaista pieniä ja isoja ongelmia.

 

(Ja kaikesta huolimatta neulominen on minulle pelkkää ilosofiaa.)

T. Satu-ope