Kun olin lapsi, minulla oli karkkipäivä lauantaisin.
Karkkipäivä oli viikon paras päivä. Kotikylällämme oli kirjakauppa, jossa oli
myynnissä valtava valikoima irtokarkkeja. Kaupassa tuoksui vaniljalle,
siirapille ja tomusokerille. Kassatiskin
tausta notkui muovisista irtokarkkilaatikoista. Pieni pääni oli ihan pyörällä
vaihtoehtojen runsaudesta: Mitkä olisivat tänä lauantaina ne viisi laatikkoa,
joista valitsisin makeisia herkuteltavaksi?
Itse kauppias oli pienikokoinen, iäkäs mummo, joka varmasti piti työstään eikä hänellä tainnut olla kiire eläkkeelle. Karamellit maksoivat kymmenen penniä kappale. Lapset
osoittelivat sormellaan ja ohjeistivat: -Noita sinisiä markalla ja noita
punaisia viidellä kymmenellä pennillä. Ihmettelen yhä kauppiaan kärsivällisyyttä,
kun hän lusikallaan lajitteli karamelleja pieniin, läpinäkyviin pusseihin.
Joskus kauppias antoi pari karkkia kaupanpäällisiksi.
Olen sitä mieltä, että jokainen ihminen tarvitsee jotain,
mitä odottaa. On kivaa ajatella, että hyvä päivä, on se sitten karkkipäivä tai
leffapäivä, on edessäpäin. Mukavan asian odottaminen antaa virtaa ja energiaa. Joulua
joudumme taas odottamaan noin 360 päivää mutta seuraavaa karkkipäivää ei
tarvitse odottaa kuin muutama päivä. Muuten, jaksaisikohan sitä edes joka päivä
syödä kinkkua ja laulaa Kulkusia…?
TERVEELLISTÄ JA REIPASTA UUTTA VUOTTA JOK`IKISELLE
HERKKUSUULLE!
T. Satu-ope
Kommentit
Lähetä kommentti