Koulutyö on tempaistu tulille. Erityisesti yläkoulun seitsemäsluokkalaisille ja alakoulun ekaluokkalaisille
koulun alku on kihelmöivää aikaa. Monelle lapselle ja nuorelle uudet ihmiset aiheuttavat visaisia mietteitä. Saankohan uusia kavereita, millaisia opettajia
kohtaan? Olo on kuin Antoine De Saint-Exupéryn pikku prinssillä, joka lähti
turvalliselta kotitähdeltään etsimään ystäviä ja oppimaan uutta.
Me ihmiset suhtaudumme uusiin tilanteisiin
hyvin eri tavoilla. Joskus me kasvatamme piikit, joiden ajattelemme suojelevan
meitä hankalilta tilanteilta. Pikku prinssi kysyi, mitä hyötyä piikeistä on. De Saint-Exupéry tokaisi piikkien olevan pelkkää pahuutta. Piikit
tuntuvat kaverin korvissa ikävinä sanoina tai iholla pistävänä katseena. Ilkeät sanat ja teot voivat pistää syvälle ja joskus piikki kirvelee mieltä vielä aikuisenakin. Joskus
pisteliäisyys on uuden luokkakaverin keino hakea huomiota. Liian usein pisteliäisyys
saa kummallista voimaa väsymyksestä, kun ei ole muistettu mennä koulua
edeltävänä iltana ajoissa nukkumaan. Toisinaan pisteliäisyys on ihan vain
ajattelemattomuutta, jopa tyhmyyttä.
Voisimmekin sopia heti kouluvuoden aluksi, että
vain ruusut ja siilit tarvitsevat piikkejä. Meidän ihmisten ei ole tarpeen piikitellä
toinen toisiamme, meidän ei tarvitse olla ilkeitä toisillemme - ei aikuisten
eikä lasten. Kettu opasti pikku prinssiä: "Uusi kaveri kannattaa kesyttää kärsivällisesti, ruohikossa istuskellen." Kannattaa kuitenkin muistaa, että maailmaan mahtuu monenlaista
tallaajaa. Silloin voimme ajatella pikku prinssin lailla: "Täytyy sietää
paria lehtimatoa, jos haluaa tutustua perhosiin (De Saint-Exupéry)."
VERRATONTA KOULUVUOTTA JOKAISELLE TUTKIMUSMATKAILIJALLE.
KERÄTÄÄN MATKAN VARRELLA PALJON MIELENKIINTOISIA JUTTUJA
YHTEISEEN VERKKOLEHTEEMME!
T. Satu-ope
Kommentit
Lähetä kommentti