Olen seurannut mielenkiinnolla
TV-sarjaa nimeltään Tähdet tähdet. Siinä joukko suomalaisia eturivin laulajia
astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja koettelee rajojaan itselleen
vieraissa musiikkilajeissa. Tähdet tähdet -ohjelmassa oopperalavoilla korkeuksiin
kajauttavan sopraanon ääni taipuu suomirockin vaatimaan käheyteen.
Känkkäränkästä laulaneen suomirockarin on puolestaan viritettävä äänensä
falsettiin.
Luulen, että tässä kilpailussa
on tärkeää unohtaa täydellisyyden tavoittelu. Voisi olla suorastaan mahdotonta
astua Dingon Neumannin, Shakiran tai Adelen kaltaisten virtuoosien saappaisiin.
Itse tipahtaisin niihin kuin Liisa Ihmemaassa kanin koloon. Tässä kilpailussa
täydellisyys syntyy irrottelulla, heittäytymisellä ja persoonallisuudella.
Varmuus puolestaan syntyy uskalluksesta epäonnistua, olla hieman hölmö ja hupaisa.
Tähdet tähdet -ohjelmassa on valloittavaa, että siinä saavat housutkin ratketa
ihan tarkoituksella. Ihmiset nauravat mutta kurjempaa olisi, jos eivät
nauraisi.
Uskalletaan siis mokata mutta ei
oteta sitä tavaksi. Uskalletaan heittäytyä mutta ei jäädä rähmälleen mutaan. Tehdään
vähän enemmän kuin parhaamme mutta hyväksytään epätäydellisyys itsessämme. Ei
ajella tylsästi puoliteholla tai lyhyillä valoilla, vaan elellään ja
opiskellaan pitkäjänteisesti, kaukokatseisesti valoisalla mielellä.
T. Satu-ope
Kommentit
Lähetä kommentti