Minun Suomeni: Rauhallisuus ja luonto

Minun Suomessani rauhallisuus ja luonto ovat läsnä. Ihan yhtä lailla myös Suomen huonot säät ja pimeys kuuluvat Suomeen. Vietän talvet mieluummin Suomen hangilla kuin lämpimillä hiekkarannoilla. Kesän sateisuus ja syksyn pureva tuuli kuuluvat yhtä lailla Suomeen, siinä missä joulupukkikin. Kaunis luonto kuvaa minun Suomeani parhaiten.

Omalta kotipihaltani minun ei tarvitse pitkälle lähteä, kun päädyn jo metsään. Männyt, koivut ja kuuset, puolukat, karpalot ja mustikat tuovat Suomen mieleen. Talviset hanget ja lasten muotoilemat lumiukot ja lumilyhdyt tuovat talven tunnelmaa. Parhaista parhain tunne on ensilumen sataminen mustaan maahan. Se antaa heti toivon pilkahduksen synkän loppusyksyn keskelle.

Kesän sään vaihteluista voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Yleensä kesä on vielä viileä ja sateinen mutta sekin on yhtä arvokas Suomen piirre kuin talvenkin kylmyys. Kesän kylmyyttä voin onneksi paeta mökille. Järven rannassa sijaitsevan mökin laiturilla ei lämpötila paina mieltä. Uimassakin on juhannuksena pakko käydä, vaikka uidessa kylmä vesi vie tunnon jaloista. 

Suomalaiset ovat tietyllä tavalla juroa kansaa. Ulkonäkö ja olemus saattavat pettää, sillä sisimmässämme olemme hyväsydämisiä ja rehellisiä. Suomalaisina olemme uskollisia maallemme mutta silti vitsailemme siitä. Ehkä sekin on osa omaa eksoottista kulttuuriamme. Suomalaisina olemme vapaita. Perhe eivätkä mitkään suhteet estä meitä lähtemästä, jos niin päätämme. Ehkä tästä huomaa entisaikaisen sisumme.

Emme osaa kehua itseämme. Olemme hieman sisäänpäin suuntautuneita ja vähättelemme itseämme. Se on tapa, johon olisi hyvä saada muutosta.

Tyttö 7A 

Kuva: Satu M.