Minun Suomeni: Istun kivellä

Istun kivellä.

Kivi tuntuu viileältä ja kaikkialla tuoksuu metsä.

Lintu laulaa jossain lähellä ja

kuulen myös jonkin eläimen rymistelevän heinikossa.

Aurinko maalaa säteillään koko maiseman kauniiksi ja

lämpö vyöryy läpi kehoni.

Heinäsirkka sirittää kiven vieressä ja kaikki on hyvin.

Nautin kesäpäivästä.

Värejä on kaikkialla.

Lehtisade vain jatkuu ja jatkuu eikä ota loppuakseen.

Äiti on haravoinut ison värikkään lehtikasan keskelle pihaa.

Se näyttää niin houkuttelevalta.

Otan hieman vauhtia ja hyppään kasaan.

Lehdet lentävät kaikkialle ja ruska on saanut minut iloiseksi.

Seuraan jäniksen jälkiä lumessa.

Ne jatkuvat pitkälle aukion poikki, joten jätän niiden seuraamisen

ja ryhdyn pyörittelemään lumipalloja. Teen ison lumilyhdyn ja käyn hakemassa siihen sisältä kynttilän.

Palatessani myöhään kotiin poskiani nipistelee kuin tuhat neulaa pistelisi niitä.

Tätä on talvi.

Purojen suunnalta kuuluu veden lorinaa.

Vesi virtaa eteenpäin ja sen mukana merta kohti kulkeutuu kaarnaveneeni.

Lunta näkyy vielä vähän siellä täällä mutta auringonsäteet tekevät kovaa työtä sulattaakseen viimeisenkin hiutaleen.

Nautin lämmöstä ensimmäistä kertaa aikoihin.

Olen onnellinen.

Kevät saa sen aikaan!

Tyttö 7A