”Luetko kirjojasi, nidottuina ja painettuina? Tai
katsotko Uutta Päivää, jota olet ollut käsikirjoittamassa?”
-
Joo, Uutta päivää katson. Se on
tavallaan myös osa sitä käsikirjoittajan oppimisprosessia, että mä näen, miten
esimerkiksi repliikit toimivat televisiossa. Saattaa
olla esimerkiksi niin, että omasta mielestäni hauskat ja nokkelat dialogit eivät toimikaan televisiossa. Omia kirjojani en
lue kannesta kanteen. Kun kirja viimein ilmestyy, on omaan tekstiinsä kyllästynyt. Kirjailija oikolukee tekstinsä vedoksina kaikkien
kirjoitusvaiheiden jälkeen alusta loppuun.
”Onko sinulle henkilökohtaista suosikkia
teoksissasi?”
- Mulla on kolme
suosikkia teoksissani. Totta kai ensimmäinen kirja on aina kirjailijan
lempilapsi. Sehän on se teos, joka on tehnyt musta kirjailijan. Ensimmäistä teostani mä pystyn lukemaan sillä
tavalla, että mä ajattelen sen olevan jonkun toisen ihmisen kirjoittama. Mä kirjoitin sen kirjan ensimmäisen version 18-vuotiaana. En mä edes pystyisi kirjoittamaan sitä nyt 32-vuotiaana, koska totta kai
18-vuotiaana on erilainen kuin nyt.
Viime vuonna ilmestynyt Jäljellä on
teos, jota oli mukava kirjoittaa. Mä kirjoitin sitä aika nopeasti, ja se
tempaisi mukaansa. Ja se on erikoinen tapaus myös sen takia, että se on
ensimmäinen kirja, josta mä olen saanut hylkäyskirjeen, eli siis kieltävän
vastauksen kustantamosta.
Kolmas suosikki on aina uusin
kirja, koska totta kai yritän aina kirjoittaa parempaa tekstiä kuin aiemmin. Tässä
tapauksesssa se on siis Lumikki-sarjan Valkea kuin lumi.
Kommentit
Lähetä kommentti