Kun
eräänä aamuna tulin kouluun, pari oppilasta kysyi minulta: - Tiedätkö ope, mikä
on vemppu? Vastasin, että sana on minulle
vieras. Poikia alkoi naurattaa ja toinen heistä hihkaisi: - Ahaa, sekään ei
tiedä, vaikka se tietää kaikki maailman sanat! Toisella tunnilla tietokoneeni
oikutteli ja murisin ääneen, että kylläpä tekisi mieleni kiroilla tälle
koneelle. Eräs oppilas kysyi iloisesti: - Miten äidinkielenopettajat
kiroilevat? Sanotteko te, että voihan kirjallisuus?
Huomasin
kohtaavani stereotyyppisiä oletuksia – äidinkielenopettajat ovat
henkilöitä, jotka ovat lukeneet kaikki maailman kirjat ja tuntevat kaikki
maailman sanat. (Voin tunnustaa - pari kirjaa on vielä lukematta.) Äidinkielenopettajat
kiroilevat oman alansa sanastoa hyödyntäen. (Väärin - joskus valitettavasti
vähän rumemmin, esimerkiksi silloin, kun isken varpaan kiveen.) Minusta nämä
keskustelut ja johtopäätökset olivat hauskoja ja ne virkistivät päivääni. Aina
stereotyyppinen ajattelu ei kuitenkaan ole hauskaa.
Kohtaamme
päivittäin monenmoisia ihmisiä. Joka päivä ihmiset tekevät myös päätelmiä
toinen toisistaan lähinnä ulkonäön ja käyttäytymisen perusteella.
Ihmistuntemustamme ohjaavat usein muiden ihmisten sanomiset, mielipiteet ja jo
lapsuudessa omaksutut asenteet. Tämän vuoksi saatamme joskus tehdä
johtopäätöksiä puutteellisin ja rajoittunein tiedoin. Tämä saattaa
johtaa virheellisiin tulkintoihin ja voimme tuomita vieraat ihmiset väärin perustein.
Vanha sanonta väittää savolaistenkin olevan
kieroja. Kyllä savolaisten joukkoon mahtuu reiluja ja rehellisiä sekä
ymmärrettävää suomeakin puhuvia ihmisiä. Meitä kannattaa
ehdottomasti jututtaa tarkemmin. Näin kannattaa tehdä myös
vihreähiuksisten, muhevien, pitkien, pätkien, tummien ja vaaleiden ihmisten
kanssa. Ehkäpä se onkin lopulta ajatuksenlento, joka ihmiset kavereiksi
yhdistää.
VÄRIKÄSTÄ SYYSKUUTA KAIKILLE PYÖRÖLÄISILLE!
T.
Satu-ope
Kommentit
Lähetä kommentti