Käyttämämme kieli
kertoo paljon siitä, millaisia olemme. Annamme siis puhuessamme itsestämme
tietynlaisen kuvan etenkin vieraille ihmisille. Puheemme paljastaa
sanavarastomme laajuuden sekä suhtautumistapamme toisiin ihmisiin. Kielemme
kertoo positiivisuudesta ja negatiivisuudesta, arvostamisesta ja väheksymisestä. Ystävällinen ja lempeä ihminen
viljelee myönteisiä ja hyvää mieltä tuovia sanoja enemmän kuin mielipahasta
kärsivä ihminen. Kieli on myös vallanväline ja sillä on mahdollista vaikuttaa
voimakkaasti toisiin ihmisiin.
Suomen kieli on
hyvin kekseliäs kieli ja murteissa tämä kekseliäisyys korostuu erityisesti.
Esimerkiksi savolainen voi kävellessään lompsia, laahustaa, löntystää,
rahjustaa, hissutella tai lontustaa riippuen ihan siitä, mikä tuuli kulloinkin
tuivertaa. Savolainen saattaa istua ätjöttää, lötjöttää, röhnöttää tai
kupottaa, jos kaveri sattuu istumaan vierellä. Jos savolainen puolestaan
suuttuu, löytyy sillekin monenlaisia ilmaisuja: savolainen äkämystyy, kimpaantuu ja
työlääntyy. Häntä sapettaa, sylettää ja ketuttaa. Savolaista alkaa ottaa pattiin, kupoliin ja pannuun.
Voisi siis
kuvitella, että suomen kielestä löytyisi valinnanvaraa käyttää muitakin sanoja
kuin v…ua tai …kelettä.
Kiroilu on hirveän yleistä ja ihmiset eivät tunnu enää välittävän, kenen seurassa ja missä tilanteissa kiroillaan. Kiroilu on monilla ihmisillä karannut suupielestä. On eri asia kirota, kun iskee vasalla sormeen mutta sitäkin tapahtuu aika harvoin. On eri asia kiroilla, jos hampaaseen on tullut reikä ja särkee niin julmetusti. Ehkäpä on oikeutettua kirota, jos kaverin kanssa on tullut riitaa, mikä harmittaa. Mutta että kirosanoja käytettäisiin puhekielessä välimerkkien korvikkeina…huh!
Kiroilu on hirveän yleistä ja ihmiset eivät tunnu enää välittävän, kenen seurassa ja missä tilanteissa kiroillaan. Kiroilu on monilla ihmisillä karannut suupielestä. On eri asia kirota, kun iskee vasalla sormeen mutta sitäkin tapahtuu aika harvoin. On eri asia kiroilla, jos hampaaseen on tullut reikä ja särkee niin julmetusti. Ehkäpä on oikeutettua kirota, jos kaverin kanssa on tullut riitaa, mikä harmittaa. Mutta että kirosanoja käytettäisiin puhekielessä välimerkkien korvikkeina…huh!
Joka tapauksessa kiroilu on hyvien tapojen vastaista. Voisimmekin
alkaa miettiä, miksi kiroilemme. Onko se tapa
saada huomiota? Onko se tapa isotella? Onko se ikävä tapa, jota emme edes
huomaa tekevämme? Kiroiluhan saattaa karkottaa jopa kaverit.
Olisiko aika siivota suu ja keksiä uusia, kenties vekkulimpia ilmauksia rytmittämään juttutuokioita. Siinähän voisi huomaamattaan saada kaverit nauramaan. Kieli on käyttäjänsä käyntikortti. Millaisen kortin sinä jätät
jälkeesi?
Satu-ope
Kommentit
Lähetä kommentti