Stephanie Meyer
VIERAS
Muistan, kun tartuin ensimmäistä kertaa kyseiseen kirjaan. Olin lukenut siitä netistä, ja Twilight-fanina Stephenie Meyerin nimi houkutteli. Silloin oli kesä, ja olimme käymässä Helsingissä äidin ja isän kanssa. Serkkuni on töissä Suomalaisessa kirjakaupassa, joten hän pystyi ostamaan hieman halvemmalla tuon kirjan minulle. Ensimmäiset sivut olivat sekavia, ja olin vähällä jo luopua kirjasta. Muuta lukemista en ollut ottanut mukaani reissuun, joten jatkoin sinnikkäästi. Ja pian olin jo koukussa.
Vieras, kertoo avaruusolennoista, jotka ovat valloittaneet maapallon. Näitä avaruusolentoja kutsutaan sieluiksi. Nämä olennot, sielut, asettuvat ihmisten päiden sisään kytkeytyen keskushermostoon ja varastaen näin ihmisen ruumiin sekä kadottaen ihmisen oman sielun. Avaruusolennot eivät muuta ihmisten ulkonäköä mitenkään, lukuun ottamatta pupillien ympärille ilmestyviä hopeisia renkaita.
Eräs sielu, joka on vaeltanut monia planeettoja erilaisten isäntiensä ruumiista toiseen, saapuu maahan. Tätä sielua kutsutaan Vaeltajaksi. Vaeltaja sijoitetaan Melanie Stryderin ruumiiseen. Stryder on yksi viimeisistä ihmisistä koko jäljellä olevassa ihmiskunnassa. Ennen kuin sielu saa ruumiin itselleen, tämä joutuu "katsomaan" ihmisen kokemat muistot. Muistot saattavat tuntua kivuliailta, ja Vaeltajaa on varoitettu niistä. Mutta kun Vaeltaja näkee muistoja, hän huomaa kauhukseen, ettei ole yksin. Melanie on vielä olemassa eikä suostu haihtumaan pois.
Vaeltaja ja Melanie vihaavat toisiaan, ja Vaeltaja yrittääkin lukea Melanien ajatuksia toivoen tämän paljastavan, missä muut vielä elossa olevat ihmiset ovat. Melanien ajatukset kuitenkin keskittyvät mieheen, jota tämä rakastaa, ja pian Vaeltajakin rakastuu tuohon mieheen Melanien aidoilta tuntuvien muistojen perusteella. Yhdessä he lähtevät etsimään Melanien rakastettua mutta löytävätkö he ihmiset? Entä miten ihmiset suhtautuvat Vaeltajaan?
Kirjassa parasta on ehkäpä tunnelma. Stephenie Meyer osaa luoda kirjoissaan toivoa, vaikka kaikki näyttäisi olevan lopussa. Kirja on myös sen takia jännittävä, koska lukijasta tuntuu, että henkilöt eivät voi selvitä, kaikki on ohi, mutta toivoa on. Toivoa on aina.
Ei välttämättä ole tietynlaista paikkaa, jossa tämän kirjan lukeminen olisi jollakin tavalla erityistä. Itsekin olen lukenut sitä ennen kuin olen mennyt nukkumaan, automatkalla, sukulaisten luona, aamulla, päivällä, kotisohvalla... Kirja nimittäin nappaa mukaansa niin vahvasti, ettei paikalla ole ollenkaan väliä. Twilight ei näin parin vuoden jälkeen enää jaksa innostaa, mutta Vierasta tulen lukemaan varmasti vielä vuosienkin päästä.
26.11.2012 Nimimerkki "Yli Syvien Vesien"
Kommentit
Lähetä kommentti