Hyvä ysiluokkalainen,
tervetuloa kevätjuhlaan, jossa peruskoulutaipaleesi päättyy. Loppu ei ainoastaan häämötä. Se on tässä.
Jos minun pitäisi antaa sinulle yksi elämänohje, lainaisin sen metallimuusikko-kirjailija Marko Annalan biisin kertosäkeestä:
Älä pelkää, vaan uskalla elää!
Et saa käpertyä sisimpään.
Mitä uskaltaminen tarkoittaa?
Se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi hypätä harkitsematta korkealta jyrkänteeltä tuntemattomaan järveen.
Se ei tarkoita sitä, että et saisi olla epävarma.
Se tarkoittaa, että tavoittelet unelmaasi, vaikka tuntisit itsesi epävarmaksi. Että teet niin, vaikka pelkäisit.
Uskaltaminen ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi olla eloisa ja äänekäs, nauttia esillä olosta, jos et luonnostasi ole sellainen. Päinvastoin se tarkoittaa sitä, että olet oma itsesi, vaikka toiset odottaisivat sinulta jotain muuta. Mutta älä käperry itseesi niin, ettet itse kuuntele omia unelmiasi.
Uskaltaminen tarkoittaa siis sitä, että myönnät itsellesi, mikä sinulle on tärkeää – mitä juuri sinä haluat tehdä elämässäsi, mitä opiskella, mitä tehdä aikanaan työksesi, ketä rakastaa, kenen seuraa välttää. Jos joku ihmettelee valintojasi, voit kohauttaa olkiasi ja todeta: ”Tämä on minulle oikea ratkaisu.”
Jos sinulla on harhaluulo, että et ole tarpeeksi hyvä, luovu siitä. Sinä olet hyvä tyyppi, hyvännäköinen, täynnä pelkkää parhautta juuri tuollaisena kuin siinä istut. Olet pusertanut loppuun yhdeksän vuoden peruskoulutaipaleen, jonka viimeinen vuosi on vaativa ilman pandemioitakin. Turha siis tulla sanomaan ainakaan meille opettajille, ettet pysty, osaa, kykene. Usko itseesi niin kuin me rinnallasi kolme vuotta kulkeneet opettajat sinuun uskomme.
Mene siis sinne, minne sinun kuuluu mennä. Tiedät itse, missä se paikka on. Tai voi olla, ettet vielä tiedä, mutta kuuntele itseäsi. Pyri elämässä siihen, mitä todella itse haluat, minne sydän ohjaa sinua.
Älä luovuta, jos epäonnistut. Epäonnistuminen on väistämätöntä, ja mitä suurempia unelmia ihmiset ovat toteuttaneet, sitä enemmän he ovat yleensä joutuneet myös rämpimään pettymysten lävitse.
Muistuttelen itseäni tasaisin väliajoin Marko Annalan sanoista, jotten unohtaisi ottaa vastaan hienoja asioita, joita elämä tarjoaa. Niillä sanoilla tahdon ysiluokkien luokanohjaajien puolesta nyt saatella sinut peruskoulusta maailmalle, kohti omia unelmiasi:
Sydän käskee, järki sallii
Vähän kerrassaan, laittaa toimimaan
Tavoittaa voit kaiken kalliin
Siis suuntaa tulevaan, askel kerrallaan
Älä pelkää, vaan uskalla elää!
Et saa käpertyä sisimpään.
Luota itseesi! Uskalla elää!
Et saa tyytyä sen vähempään!
- Mari Tuukkanen
Kommentit
Lähetä kommentti