Runo ikävästä

mulla on ikävä. 

ikävä sitä lämpöä iholla, 

sitä kun juostiin kilpaa villeinä ja vapaina, 

meillä ei ollut velvollisuuksia, 

siinä oli vain se hetki elämästä ja siihen hetkeen piti tarttua. 

Tyttö 8. lk.