Juoksin kyyneleet poskella laskevan auringon sävyissä lehmusmetsän läpi. Ihana tuoksu valtasi sieraimeni alati hämärtyvässä metsässä. Olin saanut kirjeen rakkaimmaltani, jossa hän kertoi sydämensä valtavasta taistelusta ja rakkaudesta minua kohtaan. Juoksin juoksemistani, juoksin, jotta tapaisin hänet taas. Juoksin kirkon ohi ja tunsin kuinka ristissä oleva usko siirtyi minuun - usko rakkauteen. Sisälläni järki ja rakkaus sotivat keskenään; oliko oikein lähteä vai olisiko pitänyt noudattaa äitini ohjetta ja naida noituudesta kiinnostunut munkki? En tiedä. Sisälläni velloi tunteiden koski. Ahdistusta, toivoa, rakkautta ja järjettömästi kaipuuta... (Teksti lyhyt ote alkuperäisestä tekstistä)
(Tyttö 9D)
(Tyttö 9D)
Kommentit
Lähetä kommentti