Yrityskylämuistoja Ala-Pyöröltä

Teimme ennen Yrityskylää mainoksia yrityksistämme. Minä tein Artun ja Saran kanssa mainoksen. Yritys, josta teimme mainoksen, oli YIT. Teimme myös tehtäväkirjan tehtäviä. 

Yrityskyläpäivänä lähdimme yhdeksältä Yrityskylään. Minua jännitti, koska en ennen ollut käynyt Yrityskylässä. Onneksi kaikki sujui tosi hyvin. Olin töissä YIT:llä Artun ja Saran kanssa. Arttu oli toimitusjohtaja, minä projektipäällikkö ja Sara asuntomyyjä. He ovat huipputyyppejä. He olivat todella hyvät työkaverit. Minun piti suunnitella uutta opiskelija-asuntoa. Se oli todella hankalaa, mutta onneksi selvisin. Sain palkkaa 24 euroa, mutta kun verot otettiin pois, niin sain 19,92 euroa.                                                                                                                                                                      

Minulle jäi Yrityskylästä todella hyvät muistot. Opin, että raha ei kasva puussa. Haluan isona YIT:lle töihin. Yrityskylä oli paras koulupäiväni ikinä.

Miika 6A

Meidän luokkamme 6A valmistautui Yrityskylään, joka pidettiin 3.11.2015. Se ei ollut helppoa, sillä tehtävää oli kaikenlaista. Ensin opettaja jakoi meille Yrityskylä-tehtäväkirjat. Niissä oli paljon monimutkaisia asioita. Silloin varsinkin kun silmäili sitä ensimmäistä kertaa, se tuntui mahdottoman vaikealta tehdä. Kun ei edes tiennyt mitä sanat siinä tarkoittivat. Teimme tehtäväkirjaa äidinkielen tunnilla. Menimme 1-2 kappaletta kerralla ja niistä tuli miltei aina läksyä. Kun menimme aina vain eteenpäin, se ei tuntunutkaan enää niin vaikealle, kun se alun perin näytti.

Sitten täytimme työpaikkahakemukset ja haimme kolmeen eri työpaikkaan. Kuitenkin vain yhteen pääsi. Opettajamme haastatteli meitä ja pyrimme vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan itsestämme. Haastattelun lopussa kättelimme, kiitimme ja toivoimme parasta.

Sitten koitti vihdoin se hetki, kun saimme tietää mihin ammattiin olimme päässeet. Itse olin päässyt Data Groupin toimitusjohtajaksi. Monet muutkin olivat tyytyväisiä saamaansa ammattiin. Niin ainakin luulen. Kun ammatit oli jaettu ja samassa yrityksessä työskentelevät olivat kokoontuneet ryhmäksi, alkoi julisteiden teko. Julisteessa piti olla ainakin otsikko ja pieni tunnuslause eli slogan. Kuviakin sai tietenkin käyttää.

Vihdoin koitti Yrityskyläpäivä. Lähdimme Yrityskylään noin yhdeksän aikaan aamulla. Bussimatka kului nopeasti ja pian olimme jo perillä Yrityskylässä. Laitoimme ulkovaatteet naulakkoon ja astuimme sisään. Meidän kanssamme samaan aikaan siellä olivat pari muuta kuutosluokkaa.

Päivän aluksi kerrottiin säännöt ja sitten kaikki saivat mennä yritystensä luokse tekemään töitä. Yrityksissä oli jokin tietty vaatetus, johon työntekijät pukeutuivat. Työt näkyivät tableteilta oman nimen kohdalta. Työtehtävän viereen merkittiin pieni merkki, kun se oli tehty.

Päivän aikana toimitusjohtajat täyttivät papereita värillisillä tusseilla ja osallistuivat kokouksiin. Henkilöstökokouksessa annettiin palautetta ja tarkastettiin miten yrityksellä menee. Toimitusjohtajien piti laatia aluksi puheet yrityksilleen. Puheissa kerrottiin esimerkiksi, mitä yritys tekee, ketä siinä oli töissä ja millainen yritys oli kyseessä. Toimitusjohtajia oli monta, joten puheitakin oli. Puheen ei tarvinnut olla pitkä ja siihen kirjoitettiin vain muutama lause.

Yrityskylässä oli tietenkin myös vapaa-aika, jonka aikana sai käydä kahvilassa ja hakemassa pankkikortti. Pankkikortille maksettiin kaikkien työntekijöiden palkka. Minun, eli Data Groupin toimitusjohtajan bruttopalkka oli 14€. Meidän yrityksessämme palvelumyyjän bruttopalkka oli taas 12€. Vapaa-aikana kävimme tietenkin myös kahvilassa. Olimme aikaisemmin hakeneet lounassetelin sieltä, joka annettiin takaisin eväitä vastaan. Eväinä olivat ruisleipä, pillimehu ja banaani. Omalla palkalla sai myös halutessaan käydä jo ostamassa jotakin.

Sitten koitti lisää työvuoroja ja kokouksia. Minulla oli yhteen aikaan pisnesrehvit Talentreen toimitusjohtajan kanssa. Juttelimme ja saimme myös pikkuleivät ja mehut. Siellä kävimme läpi asioita ja toteutimme ne tapahtuman jälkeen. Tietenkin lähetimme myös pienen laskun sitä asiaa koskien toisillemme.

Työvuorot jatkuivat jälleen normaaliin malliin. Tuntui, etteivät ne lopu ikinä. Hyvä puoli oli siinä, ettemme olleet yhtään tappiolla. Sen sijaan voittoa tuli paljon, koska kävi asiakkaita. Palvelumyyjämme pärjäsi myös ihan hyvin ja kaikki sujuikin sitten loppujen lopuksi todella hyvin.

Viimeinkin koitti toinen vapaavuoroni ja päätin tuhlata "rahani" viimeinkin. Ostin K-marketista karkkipussin, joka maksoi 7€, 3€ maksavan Yrityskylä-avainnauhan, 5€ maksavan Yrityskylä-rannekkeen ja 5€ maksavan Yrityskylä-pussin. Sitten oli viimeinen työvuoromme ja teimme sen huolella. Yhtään tehtävää ei jäänyt tekemättä. Kävi pari asiakastakin kyselemässä IT-palveluita. Sitten oli lisää kokouksia ja toimitusjohtajat menivät jälleen kerran lausumaan kaikille paperilta jotakin.

Lopuksi kaikki siivosivat yrityksensä siihen kuntoon missä paikat alun perin olivat olleet. Sitten arvottiin kisojen voittajia ja pääsimme lähtemään lopulta Yrityskylästä bussilla takaisin kouluun.

Olin yllättynyt kun sanasta Yrityskylä, tulee sellainen kuva kyseisestä paikasta että se on ulkona iso alue. Loppujen lopuksi eihän se ollutkaan. Palvelut olivat yrityksissä loistavia ja päivä oli hauska. Opimme ainakin miten paljon rahaa menee jo pelkkään yritykseen. Työvuorot olivat rankkoja, mutta lähtisin mielelläni takaisin.☺

 Nanna 6A