Iloista laulelua ja kädentaitoja/ Otteita perinnepäivästä 28.2.

Auditoriossa saimme mm. laulaa sydämemme kyllyydestä, kun harjoittelimme suomalaisen kansanmusiikin helmiä isolla porukalla. Ainakin opettajat vaikuttivat nauttivan suunnattomasti, kun saivat kerrankin laulaa täysin palkein. Samalla oppilaille tehtiin tutuksi vanhaa suomalaista sanastoa.


Hilu, hilu, hilu, hilu,
kun tuli vilu tuolla kynttilän valkialla,
vaikka heila istui polvella keinustuolissa
kammarin lattialla.

 

Silkistä sametista nirunarukengät oli
entisellä heilallani
enkä minä häntä riiannut kuin ilman pilkallani.
 
Puoleksi palanut se kynttilä oli
 mutta toinen puoli paloi vielä,
ja puoleksi sammunut rakkaus mull’ oli,
hällä se roihusi vielä.
 
Tuli, tuli, tuli, tuli,
harmaja käki minun mökkini päälle kukkuun
ja silloin ne pojat kylään lähtee
kun muori ja vaari nukkuu.

Oppilailla oli myös mahdollisuus tutustua suomalaiseen korumuotoiluun, sen symboliikkaan sekä valmistaa kuparilevystä oma pieni koru.


Kommentit