Ihan kaikki ei kommelluksitta sujunut, kun oltiin liikuntapäivän pyöräretkellä. Onneksi retken vastuuopettajalla oli mukanaan tuiki tarpeellisia työvälineitä pyörien huoltoon.
Määränpäässä Haminalahdessa, noin kahdeksan kilometrin jälkeen, odotti Feerdin tupa -nimisellä laavulla kiertämistään von Wrightin veljesten elämäntyöhön keskittyvä kulttuuri- ja luontopolku. Polun varrella oli pieni luola, opastetauluja ja näköalapaikkoja. Luolaan mahtumista oli tietysti jokaisen kokeiltava, mikä onnistui vaivatta, mutta paluu kapeammasta aukosta reppu selässä ei ihan yhtä helposti enää onnistunutkaan…
 |
| Polunkiertäjiä |
 |
Reitin varrella oleva luola
|
Opastetauluissa kerrottiin kuuluisien taiteilijoiden asuneen läheisessä Haminalahden kartanossa, josta he lähtivät luontoretkille. Poikien isä, Henrik Magnus, opetti veljekset metsästämään. Nämä puolestaan maalasivat saaliiksi saamiaan metsäkanalintuja tarkasti. Von Wrightin taiteilijaveljeksiä oli kolme, ikäjärjestyksessä Magnus, Wilhelm ja Ferdinand. Veljeksiä yhdisti rakkaus luontoon ja yksityiskohtainen maalaustekniikka, mutta elämänurat poikkesivat toisistaan. Muistisääntönä veljesten erilaisuudesta voisi ajatella seuraavaa: ”Magnus maisemamaalari, Wilhelm Sverige ja Ferdinand fågel”. Magnus oli näet tunnettu maisemamaalauksistaan, Wilhelm asui Ruotsissa maalaten lintuja, kun taas Ferdinand on veljeksistä se lintumaalari, jonka siveltimestä on syntynyt yksi Suomen taiteen merkittävimmistä teoksista, ”Taistelevat metsot”. Kyseistä maalausta on viimeistelty Haminalahdessa.
Joillekin oppilaille kulttuuripolun kierros oli ensimmäinen laatuaan, toiset taas olivat tarponeet reitin joskus aikaisemmikin. Niin tai näin, onneksi monilla oli aikaa maistella katajanmarjoja ja puolukoita, kuvata huikeita näkymiä ja pohtia ääneen metsäluonnon upeutta. Matkan varrella tehtiin ryhmissä 4h-luontopolkutehtäviä, joissa esimerkiksi pyydettiin arvioimaan männyn ikää, kuljettua matkaa sekä sitä, mitä kaikkea reitin varrella olleista metsänantimista voi valmistaa. Mukana oli myös kysymyksiä suomalaisista jokamiehenoikeuksista.
Polun kiertämisen jälkeen syötiin eväät nuotion ääressä Feerdin tuvalla. Pyörän korjausvälineet taas osoittautuivat tarpeellisiksi myös paluumatkalla koululle. Tällä kertaa se oli opettajan menopeli, joka piiputti.
Teksti ja kuvat: Eija Niiranen
Kommentit
Lähetä kommentti