NUOREN MIELIPIDE: Nuorten suhtautuminen koulu-uinteihin

Nuoret ovat kautta aikojen vieroksuneet koulu-uinteja. Syitä on varmasti lukemattomia, mutta suurin tekijä varmaan epävarmuus itsestään ja omasta kehosta. Myös ryhmän mielipiteet ja uusi opettaja vaikuttaa suhtautumiseen.

Epävarmuus itsestään ja omasta kehosta tulevat yleensä ulkopuolisilta tekijöiltä. Media antaa ihannekuvan täydellisestä vartalosta. Pojat ovat pitkiä ja lihaksikkaita, tytöt hoikkia ja muotoja omaavia. Myös murrosiässä tapahtuva tunnekehitys muovaa mielipidettä. Ihastuksia tulee ja menee, mutta haluamme silti antaa itsestämme parhaimman mahdollisen kuvan. Mielestämme uiminen ei tuo sitä piirrettä esille.

Mitä siis asialle voi tehdä, jottei koulu-uinti tuntuisi niin vasten mieliseltä? On kliseistä sanoa, että oma keho pitää hyväksyä sellaisena kuin se on, mutta se on totta. Uimatuntien tilanteista tulisi poistaa kilpailullisuus. Uimisen tulisi olla hauskaa, myös koulussa, joten ylimääräinen tekniikoiden viilaus voisi jäädä pois. Uiminen vapaa-ajalla kavereiden kanssa ja uimavalvojan esimerkiksi uimapassiin antama merkki auttaisivat varmaan paljon. Myös tytöt ja pojat erikseen -ryhmät voisivat nykyaikana tuoda helpotusta joidenkin ihmisten uimiseen. Liikunnanopettajat voisivat antaa vähän ymmärrystä tässä tapauksessa.

Summa summarum, ymmärrämme koulu-uintien merkityksen ja sen, että uinti on jokaisen suomalaisen perustaito. En tarkoita, että tämä uintinegatiivisuus koskisi kaikkia, koska tiedän monia, jotka pitävät uinnista, myös koulussa. Mutta me, jotka emme pidä siitä, voimme vain toivoa, että tulevaisuudessa tilanne tuntuisi vähemmän inhottavalta, ehkä jopa kivalle.

Kirjoittaja on Ylä-Pyörön oppilaskunnan hallituksen jäsen